Nappasimme Dorianin kanssa voiton SRY:n suunnistuskilpailuista! Luokka oli tarinakilpailuluokka, tässä voitokas tarinamme kilpailun kulusta:
Mitä minun pieni Dori ajatteli pimeässä suunnistamisesta ja ratsastusleikkimisestä?
"Semmoilla näin jälkeenpäin kun rupee tätä suunnistushommaa oikein miettimään, ni ois tietysti voinut vaikka kävästä tallin ulkopuolella pimeässä tuon ponin kanssa ennen kisoihin lähtöä… Mutta kun siellä tallin pihalla on aina niin …pimeetä. Yöllä. Ni ei sinne sellain niinku haluu lähtee ratsastelemaan.
Ensimmäinen pikkiriikkinen ongelma oli otsalamppu ja tää miun omasta mielestään lähes täysiverinen kilparatsu, tai siis niiden yhdistäminen. Dori löysi itsestään rasteille lähtiessä varmaan ihan uusia lihaksia (tai ainakin pitkään kadoksissa olleita!) joita sai kivasti jänniteltyä. Herra poni sai sitten ratsastajansakin viritettyä sellaiseen vainoharhaisuuden tilaan, että jokaiseen metsästä kuuluvaan rasahdukseen piti reagoida vilkaisemalla äkkiä että miten iso susilauma siellä meitä oikein vaanii, ja Dorihan sitten hyppäsi polun sivuun joka kerta valon vaihtaessa äkkiä paikkaa. Mutta toisaalta, metsän pienet ja vähän isommatkin elukat kiersi meidät varmaan ihan suosiolla kaukaa, sen verran mahtipontinen pörinä ja törinä Dorista lähti kun se eteni polulla (..tai sen vieressä..).
Dori sai myös reitin edetessä ihan uuden lempinimen! Dorian alkoi kääntymään todella luontaisesti muotoon DORKA. Kolmannen rastin jälkeen lupasin myös ylväälle ratsulleni, että siedätyshoitona jätän sen sinne korpeen susien syötäväksi ellei se rupea kulkemaan niinkuin normaalit kavioeläimet. Ehkä tällä uhkauksella oli jonkinlainen vaikutus (tai sitten päälle parikymppinen eläkeläisherra oli vaan niin väsynyt kaikesta kohkaamisesta), koska viimeisen parin rastin välit kuljimme lähes kokonaan polkuja pitkin...
Että ilmaus ”ihan jännää” kuvasi tätä meidän ekaa suunnistelukokemusta ihan loistavasti. Selvittiin kuitenkin ihan maaliin saakka ja rasteilla olleet tehtävätkin saatiin suoritettua, ei välttämättä kunnialla, mutta suoritettua kuitenkin. Ja parastahan yösuunnistuksessa oli ehdottomasti se, että kukaan ei nähnyt meidän palloiluja siellä ryteikössä! Ainakaan toivottavasti…"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti